Keijut ja peikot
Keijut
Useimmat keijut ovat persoonia, joille kaikki tunteet ovat suuria - niinpä keijuilla voikin olla taipumusta dramaattisuuteen. Pienet ja suuremmatkin kiistat ovat tuttu näky, mutta toisaalta myös ystävyys ja rakkaus ovat vahvana läsnä jokapäiväisessä elämässä. Keijut ovat uteliaita ja spontaaneja, mikä on sekä vahva eteenpäin vievä voima että aiheuttaa välillä hankaluuksia, kun ei mietitä nenäänsä pidemmälle. Keijut ovat myös turhamaisia ja herkkiä imartelulle, mutta itsensä lisäksi he näkevät myös muissa paljon hyvää, eivätkä epäröi kertoa siitä.
Ulkonäöstä: Keijut ovat siivekkäitä olentoja, joilla on suipot korvat. (Omien korvien päälle liimattavien suippokorvien käyttö ei ole kuitenkaan pakollista pelissä.) He viihtyvät ilmavissa liehuvissa vaatteissa, joiden värimaailma vaihtelee kulloisenkin yksilön luonteen, nimikkokasvin tai ihan vain lempivärin mukaan.
Peikot
Peikoille yhteisöllisyys on tärkeä elementti, mutta se ei estä heitä olemasta hyvin kilpailuhenkisiä toistensa suhteen. Pienet kilpailut, vedonlyönnit ja väittelyt ovatkin osa arkea. Peikot ovat kuitenkin aina valmiita auttamaan toisiaan ja huomioivat läheisiään usein pienillä henkilökohtaisilla lahjoilla. Peikoille on tärkeää kerätä oma “aarre”, joka sisältää arvokkaita tai heille muulla tavoin tärkeitä esineitä. Jokainen kantaa aina mukanaan aarteeseen kuuluvaa kaikkein tärkeintä esinettä eräänlaisena onnenkaluna.
Ulkonäöstä: Peikoilla on suipot korvat, joiden kärkiin kasvaa monilla tupsu karvaa. Toisilla on syntyessään häntä, toisilla ei. (Saa itse valita, haluaako käyttää pelissä suippokorvia tai häntää.) Peikkojen vaatetuksessa näkee mm. villaa, nahkaa ja murrettuja sävyjä.
Yhteistä
Keijut ja peikot eivät harrasta vuosilukuja, joten myös ikä on heille hyvin suhteellinen käsite. Käytännössä jokainen lukeutuu joko kategoriaan lapsi, nuori, aikuinen tai vanhus. Aikaan viitatessa voidaan sanoa jonkin tapahtuneen esimerkiksi “tuossa pari kesää sitten” tai “jo lukemattomia talvia sitten”.
​
Keijut ja peikot voivat kuolla samoihin asioihin kuin ihmisetkin. Sairauksia vastaan heillä on luonnonlääkinnällisiä keinoja. Onnettomuuksien uhreja pystytään auttamaan tiettyyn pisteeseen asti, mutta esim. kirurgisia toimenpiteitä ei tunneta. Joillakin keijuilla ja peikoilla on maagisia parannuskykyjä, mutta nekään eivät pelasta kaikista mahdollisista tilanteista. Parantaminen toimii joko puhtaalla “energialla” tai kyvyllä valmistaa yliluonnollisen tehokkaita lääkkeitä.
Parantamisen lisäksi voi joillakin keijuilla ja peikoilla olla muitakin sellaisia maagisia erityiskykyjä, joita kaikilla yhteisöjen jäsenillä ei ole, mutta kaikilla heistä on kuitenkin jonkinlainen yhteys maagiseen maailmaan. On esimerkiksi olennaista, että kaikki yhteisön jäsenet osallistuvat yhteisiin rituaaleihin, jotka voivat olla osa vuosittain tapahtuvia juhlia tai yksittäisiä tapahtumia, joiden tarkoitus on kiittää jotakin entiteettiä tai toivoa yhteisölle jotain hyvää tapahtuvaksi. Ns. oikean magian lisäksi keijuilla ja peikoilla on myös pseudomaagisia harmittomia tapoja kuten onnenamulettien kantaminen, lemmenjuomien keittely jne.
Sekä keijujen että peikkojen yhteisöissä muodostuu paljon rakkaussuhteita, mutta lastensaanti tapahtuu eri tavoin kuin monilla muilla nisäkkäillä. Yksilön on toivottava lasta itselleen ja suoritettava tietty maaginen rituaali yhden tai useamman kumppaninsa tai muun sopivan henkilön kanssa. Tämän jälkeen he lähtevät yhdessä etsimään lasta. Keijulapset löytyvät kukkien alta, kaislikoista, marjapensaasta tms. Peikkolapset puolestaan kivenkoloista, luolista, juurakoista jne. Nämä maagisesti syntyneet lapset ovat löytymiseensä saakka “horrostilassa”, eivätkä kärsi nälkää tai kylmää. Lapsella on virallisesti vain yksi vanhempi, mutta jos vanhemmalle tapahtuu jotain, siirtyy vastuu lapsesta rituaaliin osaa ottaneelle.
Keijujen ja peikkojen yhteisistä lapsista kuiskaillaan aina silloin tällöin ja tietyissä keiju- ja peikkosuvuissa väitetään olevaan toistensa “verta”. Aihe on tabu, sillä kahden erilaisen maagisen rituaalin yhteensotkemisella pelätään olevan vakavia seurauksia kaikille mahdollisille osapuolisolle yhteisö mukaan lukien. Pelkkä puheenaihekin on tulenarka, sillä niin kauan kuin vanhimmat muistavat, ovat keijut ja peikot olleet enemmän tai vähemmän huonoissa väleissä, vaikka ovatkin ajoittain tekemisissä toistensa kanssa. Nuorimmat sukupolvet ovat tosin kaikessa hiljaisuudessa alkaneet kyseenalaistaa tätä ikivanhoihin kaunoihin perustuvaa vihanpitoa.
Keijut ja peikot palvovat samoja luonnonhenkiä. Niitä voidaan ajatella olevan periaatteessa joka puolella aina jokaisesta yksittäisestä sadepisarasta alkaen, mutta yhteisöille ehdottomasti merkityksellisimmät entiteetit ovat vuodenkierron henget: Karhu (kevät), Orava (kesä), Saukko (syksy) ja Ahma (talvi). Näitä tosiaan symboloivat eläinhahmot ja pelissä on tarkoitus houkutella Saukon henki esiin, jotta vuodenkierto toteutuisi ja syksy saapuisi ajallaan.